Jouluisia kuvia 2013 #3

Joulukuvat jatkuvat…

Näistä kuvista kaksi ei ole leluaiheisia, mutta ne on kuitenkin luomuksiani (osittain ainakin)

Ensimmäinen on yhdistelmä CGTextures-sivustolta löytyviä kuvia, Pony Creator -luomuksia ja kuvankäsittelyä. Kuva luotu poniblogini joulukalenteria varten.

Kolmas kuva yhdistelmä on Pony Creator -luomuksia ja kuvankäsittelyä. Kuva luotu poniblogini jouluista banneria varten.

Lue loppuun

Muistojeni jouluaatto

Alunperin tämän alkuintron jälkeen tulevan tekstin piti olla lyhyt kuvaus, omista tuntemuksistani ja kokemastani tunnelmasta lapsuuteni jouluaattoaamuista. Mutta en omasta mielestäni saanut sitä tarpeeksi hyvin kuvattua, joten lopulta siitä tuli kuvaus siitä kuinka lapsuuteni jouluaattot yleensä kuluivat. Kaikki yksityiskohdat ja kertomuksen asiat ovat tosia, mutta ne kaikki eivät koskaan tapahtuneet yhtenä tiettynä aattona vaan ovat kokoelma asioista, jotka ovat tapahtuneet lapsuusvuosieni aatojen kuluessa.

Ja pidemmittä puheitta, hyvää joulua ja hyviä lukuhetkiä (vaikka tarina saattaakin olla hieman pitkähkö).

0

On aamu, tai ainakin luulen niin. Ennen kuin olen saanut edes silmäni auki, tunnen riisipuuron ja joukon muita ihania tuoksuja nenässäni. Avaan silmäni ja ikkunasta näen, vaikka ulkona vielä onkin pimeää, siellä hiljalleen lunta satavan, sellaisia isoja hitaasti leijuvia hiutaleita. Tunnen oloni ihanan lämpöiseksi ja mietin, miksi olen näin iloinen heti aamusta, sillä en koskaan ole oikein ollut aamuihmisiä. Sitten muistan, tänään on jouluaatto. Nousen äkkiä sängystä, puen vaatteet ja kipitän rappusia alakertaan. Siellä näen isän keittiössä kinkkua paistamassa ja äidin hämmentämässä riisipuuroa. On hiljaista, liian hiljaista, tarkoittaen ettei veljeni ole vielä hereillä. Olohuoneen nurkassa on joulukuusi, sellainen aito ja tuoksuva. Kuusessa loistaa joukkokynttilöitä, ne ovat sähköllä toimivat ja ovat ainoa valonlähde. Mutta kuusenkynttilöiden lämpöinen kellertävä valo tuo juuri hyvin jouluista tunnelmaa, joten en sytytä olohuoneen kattovaloa. Istuudun sohvalle ja laitan television päälle. Sieltä tulee jouluista ohjelmaa lapsille, on animaatiota, näyteltyä, mustavalkoista kuin värillistä ohjelmaa. Tulee ohjelmaa ohjelman jälkeen. Jossain välissä on veljeni kuin isänikin sohvalle viereeni ennättäneet. Välillä täytyy television katsomisesta pitää taukoa, kun riisipuuro on valmista. Muut syvät puuronsa sokerilla, kanelilla, voisilmällä ja maidolla, itse laitan vain sokeria, sillä en kanelista tai voisilmästä tykkää, enkä ole koskaan tajunnut, miksi maitopohjaiseen puuroon pitää laittaa maitoa, eikö olisi sama syödä puuro silloin kun se on vielä hieman löysempää. Isä löytää tänä vuonna puurostaan mantelin. Itse en kertaakaan ole mantelia saanut, mutta eipä sillä väliä. Riisipuuron jälkeen katsotaan on aika käydä joulusaunassa. Tuntuu oudolta käydä saunassa näin aikaisin, mutta tykkään saunomisesta, joten mikäs siinä. Saunan jälkeen lähdetään sitten kaupungilla käymään ja katselemaan viimehetken tarjouksia, tai jotain sellaista ainakin kuulen isäni sanovan. Ulkona on jo täysin valoisaa, mutta isoja lumihiutaleita sataa edelleen hitaasti leijuen taivaalta. En oikein tykkää kaupassa olosta, kun täällä on niin paljon ihmisiä ja hyllyt näyttävät niin tyhjiltä, ja seuraavaan kauppaan mentäessä päätän jäädä autoon kuuntelemaan radiota, josta tulee joulumusiikkia ja jokin puhe, jota kai joulurauhanjulistukseksi kutsuttiin.

Kaupungilta menemme suoraan mummon ja ukin (äidin äiti ja äidin isä) luo. Siellä on myös äidin siskon ja veljen perheet. Siellä tuoksuu hyvältä ja mummo onkin tehnyt meille jouluisen aterian. Ruon valmistumista odotellessamme, kuuntelemme kun ukki kertoo juttuja vanhoilta ajoilta. Ruokailun jälkeen on kahvit tai no lapset saa kaakaota. Tarjolla on pullaa, torttua, piparia ja vaikka mitä muuta herkkua. Kahvittelun jälkeen me lapset saamme muutaman lahjapaketin. Tiedän, että varsinainen lahjojen avaus on vasta illalla kello kuusi. Kun lähdemme mummon ja ukin luota, automme suuntaa kohti paikallista hautausmaata. Itse en hautausmaa käynneistä tykkää kun siellä on tylsää ja ulkona kylmä, joten päätin jäädä jälleen kerran autoon kuuntelemaan joululauluja. Osalauluista on vahoja tuttuja, kun taas osa täysin tuntemattomia ja jopa aivan upouusia. Kun vanhemmat ja veljeni palaavat hautausmaalta, ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua, jatkamme matkaa kohti toista mummolaa (isän äitipuoli), jossa tarjotaan taas kahvit ja kaikenlaista syötävää. Viettäessämme aikaa toisen mummolan olohuoneessa, aikuiset juttelevat omiaan ja siinä ikkunasta ulos pimeyteen katsellessani minut valtaa sellainen lämmin hyvä tunne jota en osaa sanoin selittää. Pian minä ja veljeni alamme käydä hieman kärsimättömiksi ja alkaa ”Lähdetään jo kotiin” vinkumiset, eikä mene kauankaan kun olemme jo matkalla kotia kohti. Yhtään lahjoja emme täältä saaneet, mutta tiedän että täti (isän sisko), joka tässä mummolassa asuu, tulisi myöhemmin meille ja toisi lahjat mukanaan.

Kotiin päästyämme, minä ja veljeni katsomme televisiota, kun vanhempamme kattavat ruokapöytää isoa ateriaa varten. Isoa jouluateriaa syödään aina kynttilänvalossa ja tarjolla on kinkkua, laatikoita, kastiketta, perunaa sekä rosollia. Tuoksu on ihana ja tunnelma lähes käsinkosketeltava. Kun kaikki ovat syöneet on jälkiruoan aika. Tällä kertaa isä on leiponut kakun, johon on lipsahtanut pieni virhe kun sen päällä ilmeisesti lukee ”Ei kun symään!”, mutta kakku on hyvää. Kakun lisäksi isä syö jälkiruoaksi myös sekametelisoppaa, joka on hänelle ehdoton joulupöydässä.

Ruokailun ollessa ohi alkaa päivän kohokohta, lahjojen avaus. Paketeista ilmestyy leluja, pelejä, joulumakeisia, vaatteita ja muuta tavaraa. Kun lahjat on avattu, on aika leikkiä uusilla leluilla ja syödä joulumakeisia niin, että tulee huono-olo. Odotellessa, että makeisista aiheutunut huono-olo menee ohi, katsellaan televisiota. Siellä on menossa jokin jouluinen elokuva, en tiedä mikä mutta se ei ole mitenkään kovin tärkeää. Illalla, ennen nukkumaan menoa pelataan vielä isän ja veljen kanssa uusia pelejä. Kello on jo paljon, mutta jouluna ei tavallisista nukkumaanmenoajoista pidetä kiinni vaan valvoa saa niin pitkään kuin jaksaa. Mutta olipa halu valvoa, kuinka kova vaan lopulta nukkumatti vie voiton ja on aika mennä sänkyyn. Mutta ulkona, isot lumihiutaleet jatkoivat vain väsymättä leijailemistaan maahan.

 

img008_2

Kuvassa allekirjoittanut jouluna 1987 tai 1988.

Lumiukko ja Lumikoira

Lumiukko animaatio on viihdyttänyt ja hurmannut ihmisiä jo kolmen vuosikymmenen ajan. Kokonainen sukupolvi on kasvanut tuon ajattoman lyhytanimaation seurassa. Vuonna 2012, Lumiukko-animaation 30-vuotisjuhlavuonna, valmistui sille jatko-osa nimeltään Lumiukko ja lumikoira, joka sai Suomen ensi-iltansa 25.12.2012 klo 10:00, ei kovin kauaa maailman ensi-illlan jälkeen (24.12.2012 20:00 GMT).

Ennen kuin jatketaan pidemmälle, tämä ”esittely” sisältää spoilereita, joten jos et ole tätä animaatiota vielä nähnyt, etkä halua spoilaantua lopeta lukeminen tähän, sinua on nyt varoitettu!

Lue loppuun

Jouluisia kuvia 2013 #1

Kuten osa teistä varmasti tietää, niin harrastan lelujen keräilyä lähinnä action figuureja sekä My Little Ponya ja jotkut teitä varmaan myös tietää se, että tykkään valokuvata lelujani. Tässä muutaman seuraavan päivän aikana esittelen teille tänä vuonna tekemiäni jouluisia lelukuviani.

Ensimmäinen kuva ei varsinaisesti ole ”jouluinen”, mutta sopii vuodenaikaan.

dj_octavia_nozzle

Lue loppuun

Postin tuomaa

Tänään päiväpostin mukana saapui lahjapaketti sekä pari joulukorttia. Molemmat kortit ovat samalta lähettäjältä (isä & äitipuoli), syystä jota en tiedä. Pitääpä kysyä aattona, että mistäs oikein on kyse, kun pitää lähettää kortteja oikein kaksin kappalein. Lahja paketti taasen oli My Little Pony -fanien (erään kotimaisen yhteisön sisäisestä) yhteisestä lahjojen vaihtohommelista ja tämän avaan vasta joulupäivänä, kuvaten sen avaamisesta nettivideon.

Sinivalkoisen veikkauksen kuoren (alla olevassa kuvassa) sain tädiltäni eilen henkilökohtaisesti, mutta päätin sen vain kuvaan sisällyttää, koska se on kuitenkin joululahjani häneltä.

postista_171213